Ikivihreät havut ovat talvisen puutarhan päätähtiä! Taimistojen ammattilaiset listaavat 9 suosikkihavuaan

Riippuvaoksainen kultasurukuusi on juhlallinen näky pihassa. Uusien versojen keltainen väri vihertyy juhannuksen jälkeen. Tämä kotimaisen metsäkuusen erikoismuoto ei ole maaperän suhteen ronkeli vaan menestyy jopa savimaassa.

Kapea Picea abies f. pendula aurea mahtuu vanhanakin myös pieniin kaupunkipihoihin esimerkiksi näkösuojaa antamaan. Se kestää talvet viitosvyöhykkeelle saakka.

Kultasurukuusi piristää istutusryhmiä ja sopii esimerkiksi muutaman kuusen seuraksi tai raja-aidaksi tontille. Valoisassa paikassa kasvaessaan kultasurukuusi pysyy tuuheana, mutta se sietää myös hieman varjostusta. Sen kaveriksi sopivat katajista vaikkapa kotimaiset Lotta Svärd ja Lalli tai rohtokataja.

Jääkäri on kotimainen kataja, jonka olen usein tavannut tienposkesta tai pellonkulmasta. Se kasvaa jämäkäksi kartioksi, melkein pylväsmäiseksi. 10-vuotiaana sen korkeus on yleensä 3 metriä ja leveys 1,2 metriä.

Juniperus communis on raikkaanvihreine neulasineen niin suomalaisen näköinen puu: havun voi kuvitella kasvamassa kallion päällä järvimaisema taustalla.

Jääkärin lempipaikka on kuiva ja tuulinen. Varjoisassa ja suojaisassa paikassa ilma seisoo liikaa. Samaan ryhmään istuttaisin katajia ja tuiviota, mutta Jääkäristä saa vaihtoehdon kuusiaidallekin. Kasvualusta voi olla kuiva tai tuore, mutta mielellään vähäravinteinen ja runsashiekkainen. Jääkäri kasvaa savisessakin maassa, muttei siedä seisovaa vettä.

Kotimainen kataja Lalli kasvaa hitaasti pensasmaiseksi. 70 sentin korkeuden se saavuttaa 10-vuotiaana. Kuivassa paikassa se peittää maata tyynymäisenä, rehevämmässä se varttuu jopa puoleentoista metriin.

Lalli eli Juniperus communis menestyy missä vaan, jopa savimaassa, mutta kasvupaikka ei saa olla märkä. Se sietää myös varjoa, mutta kasvaa siellä harvempana. Sinertävän sävyinen Lalli on kestävä havu, joka pärjää Rovaniemellä saakka.

Kumppaniksi sopivat kapeat ja pystykasvuiset havut. Lalli on yksittäisenä pensaanakin nätti, mutta siitä saa pienellä leikkaamisella myös matalan aidan. Se on todella hyvännäköinen, kuin puksipuu. Aitaan Lallin seuraksi voi laittaa muutaman metrin välein vaikka pylväskatajaa.

Kanadanhemlokin oksien kärjet riippuvat koristeellisesti. Se sopii mainiosti pihaan joulupuuksi tai muutaman puun ryhmäksi.

Hemlokissa minua viehättää siro kasvutapa, se on hyvin kevyt havu. Kaveriksi valitsisin vaikkapa pallohortensioita, syyshortensioista Little Lime, Bombshell ja Bobo ovat sopivan matalia, samoin revontuliatsaleat ja kotimaiset atsaleat. Matalista havuista istuttaisin hemlokin seuraksi rohtokatajan tai tuivion. Valkokirjokanukka Ivory Halo ja tarhakotakuusama Ebony and Ivory ovat myös upeita pareja hemlokille.

Tsuga canadensis tarvitsee lähelle esimerkiksi rakennuksen suojaamaan sitä pahimmilta tuulilta. Älä istuta sitä liian lähelle seinää, jotta se mahtuu kasvamaan vuosikymmeniä.

Pylväsmäinen timanttituija Golden Smaragd hehkuu raikkaan keltavihreänä. Keltainen väri voimistuu hieman talviaikaan, kesän kasvu on raikkaan vaaleanvihreää.

Hauskannäköinen, tiheästi kasvava Thuja occidentalis -lajike on helppo havu, kun se saa kasvaa multavassa, kosteutta pidättävässä maassa.

Golden Smaragd on parhaimmillaan pienenä ryhmänä tai yksittäin muiden havujen seassa. Kotipihassani sen kaverina kasvaa kevätatsalea, joka saa punertavan syyspuvun. Myös matalat purppuraheisiangervot Little Angel ja Tiny White viininpunaisine lehtineen tuovat kivasti kontrastia, samoin kiinankataja Blue Alps ja pesäkuusi. Kokeile tätä havua myös vyöhykesuositusta pohjoisempana.

Kaunis sinivihreä kiinankataja Blue Alps kasvaa koristeellisesti, luonnonkatajien tyyliin. Neulasista tulee aurinkoisella ja kuivahkolla paikalla alta hopean sävyiset.

Tällaisia keskikorkeita havuja on melko vähän. Pidän myös tämän kiinankatajan villistä ja vapaasta kasvutavasta. Varsinkin pienen taimen oksat vähän harottavat – joku oksa on pidempi ja joku lyhyempi.

Auringossa havun väristä tulee kauniimpi. Juniperus chinensis on mainio havu penkereen tai muurin päälle, samoin isojen kivien lomaan matalahkojen havujen tai pensaiden seuraksi. Valitsisin samaan istutusryhmään esimerkiksi matalia pensasangervoja, kuten verhoangervo Lumikin, pikkukeijuangervoja tai keltajapaninangervoja.

Sinikuusi Fat Albert on muhkea havupuu. Neulasten siniharmaa väri ja kuusen tuuhea olemus eivät jää pihassa huomaamatta.

Tämä Picea pungens on menestynyt meillä taimiston puistossa hyvin, vaikka emme ole varjostaneet sitä kevättalvella ahavalta. Lisäksi se mahtuu myös pienempään pihaan.

Sinikuusi vaatii aurinkoisen kasvupaikan. Varjoisaan kohtaan tulee aukko, joten älä istuta viereen isoa puuta, kuten koivua tai vaahteraa. Istuttaisin Fat Albertin ryhmään, sillä yksin se näyttää pieneltä. Kaveriksi sopivat samanlaisessa ravinteikkaassa hiekkamultamaassa viihtyvät punalehtiset pensaat ja perennat, kuten kääpiöpurppurahappomarja, keijunkukka Black Beauty ja syysmaksaruoho Jose Aubergine.

Sympaattisen näköinen Picea abies Kotimainen Sampon Pallo on kiva vaihtoehto ulkomaisille pallokuusille. Eikä tällä metsäkuusen värisellä pallokuusella ole kauheasti vaatimuksia valon tai maan suhteen. Rutikuivassa tai märässä maassa se ei kuitenkaan menesty. Hidaskasvuista havua ei myöskään tarvitse leikata.

Sampon Pallo käy monenlaisiin ympäristöihin, niin maalle kuin modernimpaankin kaupunkimiljööseen. Istuttaisin pallokuusen ryhmään muiden havujen seuraan, sillä se on liian pieni olemaan vain yksin. Ympärille käyvät vaikkapa sinilaakakataja, seppelvarpu ja lamoherukka, perennoista keltalehtinen suikeroalpi Aurea on söötti pallokuusen kanssa.

Viime vuosina pihaharrastajien iloksi on tullut monia pihtoja. Virginianpihta Abies fraseri muistuttaa sukulaistaan palsamipihtaa, mutta kasvaa hitaammin ja jää matalammaksi. Sitä esiintyy luonnossa Pohjois-Amerikassa Appalakkien vuoristossa. Yhdysvalloissa sitä viljellään joulukuuseksi.

Virginianpihdasta varttuu säännöllisen kaunis kartio. Pehmeät neulaset ovat sinertävänvihreät.

Havu sopii pihaan yksinään tai tontin reunoille muutaman puun ryhmiin. Pihdat ovat kuusia hieman vaativampia maan suhteen: maa saisi olla tuore ja melko ravinteikas. Virginianpihta kasvaa luonnossa erittäin happamassa maassa. Samanlaisessa maassa viihtyvät atsaleat ja hortensiat ovat sille hyviä kumppaneita.